asialline :)

tämä seuraava teksti on osoitettu jätkille ja vaikkei ne sitä myönnä, suurin osa on just tälläsii.

jos joku miespuolinen henkilö sattuu tähän törmäämään, ole ystävällinen ja lue, saatat tajuta jotain.

1. mietittekö te koskaan miltä oikeesti tytöstä tai naisesta tuntuu kun te sanotte ''ihan vitsinä'' jotain loukkaavaa.

me ei olla tyhmiä tai huumorintajuttomia, mutta loukkaannutaan silti helposti ja äijien pitäis käsittää se eikä heittää kaikkea läpällä.

2. onko se anteeksipyytäminen oikeesti ihan liikaa vaadittu?

mikään ei saa naista ilosemmaks kun että jätkä pyytää nöyrästi anteeksi jos on tehny jotai väärin eikä jätä asiaa kesken. 

3. me tytöt ollaan ainakin kerran kuukaudessa vitun vittumaisia tai surullisia tai muutenvaan ärsyyntyneitä, eikä me aina tarkoteta sitä mitä me sanotaan sillon tai miten me toimitaan.

pitääkö niistä menkoista silti valittaa kokoajan ja väittää että kyllä me pojatki tiietää miltä ne tuntuu.

turvat tukkoo, teijän on vaa kestettävä sitä valitusta yhen ainoon kerran kuukaudessa koska siihen on sillon ainakin hyvä syy.

4. tää ei koske kaikkia, on myös luotettavii poikii ja miehii, mutta eikö se yks nainen riitä?

kun on jonkunkaa yhes, onko se niin vaikee käsittää että jos sitoutuu, on sen yhen naispuolisen henkilön riitettävä eikä sen sydäntä pidä särkeä.

5. ne pelit on tärkeitä ja ne treenit on tärkeitä ja ne kaverit on tärkeitä, mutta onko kauheeta jos uhraa ees paripäivää viikosta tyttöystävälle tai jollekki vastaavalle.

me ei jakseta kuunnella aina sitä samaa ''ei ehi ku on reenit''- selitystä, vaikka kuinka yritetään.

6. toisiks viimine valitus vielä: pitääkö sitä muijjaa aina hävetä kavereiden edessä ?

tuntuu muuten tosi pahalta olla ihan ulkopuolinen jossai poikakaverin porukas, koska tää kyseine luuseri ei kehtaa näyttää ja myöntää että toi tossa on mun nainen.

eise oo helppoo jos se tyttö sattuu näyttää tälläseltä ku mä mutta oma oli valintasi ja jos se ulkonäkö merkkaa kaikkee ni elämän hankkiminen saattais kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta.

7. viiminen vitun asia : aina väitätte että luonne on tärkeintä eikä kaunis naama, isot tissit ja hyvä perse. 

mä henkilökohtasesti oon sitä mieltä että mä en varmaa ikinä oo valinnu poikaa sen perusteella onko se söpö, vaan luonne on ratkassu aina.

mutta useilla miehillä se arvostelu on vähä toine:

- pitää olla hyvä kroppa

- pitää antaa SITÄ

- pitää olla tarpeeks nätti

 - jos on suosittu, se on aina plussaa

thank god että on vielä poikia, joille ei oo tärkeintä toi vaan se et viihtyy tytön kanssa ja rakastaa sitä muutenki ku sen kuoren takia :)

isona toiveena ois et sellasii miespuolisia henkilöitä ois vähän enemmän.

ei ehkä tuu koskaan toteutumaa, mut oottelen täsä kärsivällisenä sitä päivää kun mun kohalle sattuu jätkä, jolle riittää hyvä persoonallisuus ja rehellisyys ja joka osaa myös ite olla kunnolline poikaystävä :)

vaikka oon aika nuori ja pidätte mua idioottina kirjottaessani tälläsestä aiheesta josta mun ei pitäs tietää paskaakaa, uskokaa tai älkää, oon kohannu jos jonkinmoista mistä oon tän kaiken tajunnu ja oppinu. 

mitä vanhemmaks tulee, sitä enemmän oppii rakkaudesta, tai miks tahansa tätä kaikkee ny kutsutaan.

ehkä mä viel joskus ymmärrän tota vastakkaista sukupuolta, eikä onneks oo mikää kiire :D